Toivottavasti kaikille sureville on joku kertomassa, että suru ja kipu aaltoilevat ja että siinä saattaa olla voimakkaitakin vaihteluja. Jos itse en sitä tietäisi, olisin kaiketi hukassa. Tietysti tämä on myös yksilöllistä, ja omat entiset kokemukset vaikuttavat myös suruprosessin kulkuun.

Juuri nyt minulla on ollut vaikeaa ahdistukseen asti jo useampana päivänä. En kaihda rauhoittavan lääkkeen ottamista, mutten myöskään tartu pakettiin heti, kun paha olo yllättää. Kuulostelen ja tunnustelen hetken tai pidemmänkin rupeaman. Kokeilen, auttaisiko musiikki(juuri nyt soi Viotin viulukonserttoo n:o 22 - se on auttanut jossain aiemmassa kriisissä joskus :), joskus soitto ystävälle tai liikkuminen voivat auttaa niin paljon, että pilleri säästyy toiseen kertaan. Tänään menen ystävän kanssa erään mökin saunaa pesemään. Ehkä mieli puhdistuu lauteiden myötä.

Tunnustelen rajojani, mutten lähde ylittämään niitä - ei ole mitään syytä päästää itseään romahtamaan, koska siitä tilasta nouseminen on jo paljon vaikeampaa kuin aivotoiminnan muuntaminen positiivisemmaksi silloin, kun on vielä jotakuinkin tolpillaan. Eli tavarat kassiin ja tolpat heilumaan kohti mökkisaunaa!