17-vuotias poikani kuoli 9.4.2010 jäähyväiskirjeen mukaan siksi, ettei osannut elää itsensä kanssa. Tiesin ja tiedän, että se oli totta, että ristiriidat olivat rajut, mutta tätä en osannut odottaa. Rakastin poikaani ja rakastan yhä ja loputtomasti, ja tiedän senkin, että hän olisi halunnut säästää minut tältä kokemukselta. Kirjeessään hän kertoi minun jo pelastaneen hänet lukemattomia kertoja - sekin on totta- mutta että minäkään en pysty tekemään taikoja. Jos pystyisin, taikoisin hänet takaisin.

Aika tuntuu samanaikaisesti pysähtyneen ja ottaneen samalla mielettömän harppauksen eteenpäin. On kuin olisi valovuosi tuosta minun ja läheisteni maailmaa järkyttäneestä ja lopullisesti tavalla tai toisella muuttaneesta päivästä. Muutenkin tunteet ja kokemukset ovat absurdja - elän jossakin oudossa maailmassa, jossa kaikki voi muuttua hetkittäin. Rauha ja levollisuus muuttuu hetkessä tajuntaa viiltäväksi tuskaksi, ja toisaalta - jos tuskan kanssa suostuu olemaan läsnä - se voi hetkessä muuttua helpotukseksi ja ainakin hetkelliseksi hyväksymisen tunteeksi.

En tiedä, kuinka paljon ja mitä tulen kirjoittamaan - se jää nähtäväksi. Koska asioiden sanoittaminen  on kuitenkin ainakin aiemmin minua helpottanut, voihan tätäkin koettaa.

"Lomamies"on poikani itselleen antama nimi tai nettiosoite, jossa hänen musiikkiaan(mikseri.net)on kuultavissa. Siinä hän elää edelleen ja ikuisesti.