Otin eilen kirjahyllystä kolme "henkistä"kirjaa helpottakseni oloa - tarkoitus oli avata jokainen umpimähkään ja valita paras umpimähkäistämistuloksen perusteella. Äsken vasta tosin avasin ekan kirjan.
En päässyt tuota Anhony de Mellon Havahtumista pidemmälle, kun siitä virisi jo heti paljon ajatuksia. Pointti ei ole vain siinä, mitä siellä luki, vaan tuli mielleyhtymä siihen X-blogin kirjoittajaan, joka lainasi de Melloa, ja jonka ajatuksia yhdessä kritisoitiin. Emme halunneet niellä ajatusta siitä, että rakkaan ihmisen kuoleman sureminen olisi pelkästään itsekästä. Kuitenkin paljon enemmän de Mellon mietteitä ja mieleellään koko kirja - Havahtuminen - on luettava, jotta voisi ymmärtää ja hyväskyä de Mellon ajatuksen.
Kritiikkini kohdistuu nyt täysin de Mellon lainaajaan - ei Mellon ajatuksiin. Tajusin semmoisen jutun, että kun joku lainaa toista - varsinkin jotain älykästä ja henkisesti/hengellisesti suuntautunutta kirjoittajaa - ilman, että on ITSE läpielänyt puhumansa asiat, sanoma muuttuu, vaikka lainaus olisi täsmäsitaatti sanasta sanaan. Tämä korostuu, kun sitaatti on erotettu laajemmasta yhteydestään. Jos lainaaja ei itse oikeasti tiedä, mistä puhuu, sanotun asian henki muuttuu jollain mystisellä tavalla. Se on vähän sama juttu kuin jos joku sanoo/kirjoittaa jotain runollista, kaunista ja sentimentaalista ja toinen tekee siitä sketsin. Koko juttuhan muuttuu ihan täysin. Eli se, missä hengessä jokin asia sanotaan, on oleellisempaa kuin se, mitä sanotaan. Kirjoittamiseen näyttää pätevän sama lainalaisuus kuin puhumiseen.
Kävin taannoin sen X:n sivustoilla ja mulla tuli semmoinen olo - en väitä tätä totuudeksi - että sitä kirjoittaa ja ylläpitää innokas ja vilpitön nuori nainen, jolla on toki paljon käyttökelpoista tietoa ja jaettavaa, mutta joka innokkuuksissaan ymmärrä, ettei voi näyttää muille tietä pidemmälle kuin mitä on itse kulkenut. Joissain asioissa hän voi olla oppaana, mutta joissain ei, ja tuo de Mellon siteeraaminen kuuluu mielestäni jälkimmäiseen kategoriaan. Semmoinen "oivallus" tai ajatus tästä kaikesta virisi, ettei sellaisilla siteeraamisilla tai omillakaan sanomisilla ole mitään merkitystä, joita ei ole todeksi elänyt. Ja vaikka olisikin, eivät ne välttämättä muille avaudu.
Yhden sitaatin heitän de Mellon kirjasta ja sekin on sitaatti Konfutselta - aika kaukaa siis: "Sen, joka haluaa pysyvää onnea, on muututtava koko ajan". Tämä on oman elämänkokemuksen kautta alkanut tuntua todelta, ja tämä menossa oleva elämäntilanne haastaa tähän todella.
Rakkaudella Äiti
