Levollisen viikon päätteeksi ahdistus luikertelee taas sisuksiin, ja yhtäkkiä elämä tai olotila tuntuu painajaiselta. Sitä vain toivoo heräävänsä tietäen, ettei herää ennen kuin itse kuolee - tai luulee niin. Kuitenkin tiedän, että tällä on loppunsa ja että aikanaan tämä menee ohi. Monta kriisiä läpikäyneenä ja erotuskia kokeneena ahdistus on tuttu tunne. Se on ollut jopa rankempi esim.silloin, kun on tullut hylätyksi. Poikani ei hylännyt minua, ja siksi ero ahdistuksen määrässä ja luonteessa on suuri.

Annan ahdistuksen olla - sitä paitsi lääkkeet ovat lopussa ja seuraava lääkärikäynti muutaman päivän päässä. On kestettävä. On annettava ahdistuksen puhua ja mennä läpi. Nyt, kun se on hieman irrottanut otettaan, voin saada lisähelpotusta suuntaamalla ajatuksia Poikaan liittyviin valoisiin asioihin. Muistelen, mitä kaikkea hänen ystävänsä kirjoittivat muistokirjaan, jonka Lomamiehestä tein. Ajattelen niitä ihania ajatuksia ja tunteita, joita he ikuistivat(pyysin vain positiivisia kirjallisina - muista puhtuttiin muuten vain) ja sitä, miten paljon Poika antoi elämänsä aikana muillekin kuin minulle. Tämän kaiken ajatteleminen tekee kipeänkauniin ja haikeanlohdullisen olon.

"Omalaatuinen persoona ja lahjakas musiikissa. Parempaa kaveria saa hakea"

"Iloinen poika, jolla oli upea(maailman levein)hymy.Täynnä energiaa, joka säteili auringon lailla. Minusta oli ihanaa, kun uppoutuessasi asiaan puhuit minut pyörryksiin."

"Hänellä oli aina parhaita ideoita, monipuolisia kantoja ja hän ymmärsi aina myös, mitä toinen ihminen tarkoitti. Hän oli uskollinen ja uhrautuva ja asetti aina ystävänsä ja perheensä etusijalle itsensä edessä. Parempaa ystävää en olisi ikinä voinut toivoa."

"Hänen seurassaan tunsin itseni hyväksytyksi ja rakastetuksi sellaisena kuin olen. Me kaikki rakastimme häntä."

"Sanoin on vaikea kuvailla jotain niin hienoa, niin aitoa. Hän oli ja on yhä aito, aito ystävä."

"Aivan mahdottoman mahtavaa musiikkia! Kuunneltiin niitä yhdessä ja sitten analysoitiin ja filosofoitiin.Muistan hänet anteliaana, avoimena ja valoisana persoonana ja ystävänä."

"Vaikutit minuun enemmän kuin kukaan muu. Ilman sinua olisin varmaan vieläkin nössö, sisäänpäin kääntyntyt, tavistyyppi ilman taidetta ja absurdia huumoria elämässäni. Olen ikuisessa kiitollisuudenvelassa sinulle."

 

Helpotti taas hetkeksi. Kiitos, te ihanat nuoret!